Elokuva-arvio:

Julia Query, Vicky Funari: Nude Girls Unite!

[ This a Finnish translation of the review of "Live Nude Girls Unite!" published in MIM Notes. Translator Camilla Rothberg says she especially likes this article.

http://www.prisoncensorship.info/archive/etext/mn/mn243/livenudegirls.txt]

Live Nude Girls Unite! on dokumentti San Franciscolaisen Lusty Lady-strip-teaseklubin työntekijöiden järjestäytymisestä ammattiliitoksi. Dokumentin on ohjannut Julia Query, joka toimii myös kertojana. Elokuva kertoo vuonna 1997alkaneesta työehtosopimuskiistasta, jonka tuloksena Lusty Ladysta tuli ensimmäinen stripteaseklubi, jonka työntekijöillä on oma ammattiliitto.

Pornografia ja protituutio (mukaanlukien mallin työt ja "eksoottisen tanssin") ovat ainoita aloja, joilla työskentelevät naiset ansaitsevat enemmän kuin miehet U$A:ssa. Strippaus houkuttelee etenkin luovasta työstä kiinnostuneita naisia.

Julia Query oli kirjailija ja koomikko, joka ei ansainnut tarpeeksi maksaakseen laskunsa, ennen kuin meni töihin Lusty Ladyyn. Elokuvassa esiintyi myös yksinhuoltajaäitejä, jotka pitivät työtään parhaana mahdollisena tapana ansaista rahaa perheelleen.

Kuten missä tahansa työssä, suurin osa strip-klubeilla työskentelevistä ei valitse ammattiaan siksi, että mitenkään erityisesti rakastaisivat sitä. Patriarkaatti vain mielellään väittää, että kaupalliseen seksiin liittyvän ammatin valitsevat naiset tekevät työtään huvin vuoksi.

Eräs Lusty Ladyn peep shown asiakkaista kysyi yhdeltä naistanssijoista, mitä hän todella tekee työkseen; mies tosiaankin luuli tanssijan työn olevan pelkkää "hupia". Ja työtaistelun ollessa käynnissä omistajat yrittivät saada "huvi"-määritelmän mukaan työehtosopimukseen. Samaan aikaan he vastustivat "pussy"-sanan käyttöä sopimuksessa, väittäen että työntekijät "ahdistelevat itseään seksuaalisesti".

Strip-shown esiintyjiä pidetään itsenäisinä työvoimansa myyjinä, joten heillä ei ole minkäänlaista työturvaa tai -etuja. Ja ennen työehtosopimuskiistaa Lusty Ladyn omistajat systemaattisesti yrittivät estää ei-valkoisia naistanssijoita saamasta työvuoroja. Suurilta osin elokuva käsitteli Lusty Ladyn työehtotaistelua U$A:n muiden vastaavien kiistojen luonnollisena jatkona.

MIM:in mielestä tämä on juuri oikea vertaus: aivan kuten suurin osa U$A:n työläisistä, Lusty Ladyn stripparit eivät ole riistettyjä. Jo ennen ammattiliiton muodostamista ja uutta työehtosopimusta naiset ansaitsivat enemmän kuin työnsä arvon. Strippaus, kuten esimerkiksi mainostaminen, ei ole ammatti joka tuottaa mitään millä olisi arvoa, joten stripparien työn arvo on määriteltävä keskimääräisen palkan suhteena muiden työläisten palkkaan. Lusty Ladyn striptease-tanssijat ansaitsivat reilusti yli minimipalkan. Ja U$A:ssa valtaosaa työläisistä ei riistetä (poikkeuksia ovat tietysti siirtolaistyöläiset maatiloilla ja hikipajat). U$A:n työläisille maksetaan palkkaa reilusti yli työnsä arvon Kolmannesta maailmasta riistetyillä ylivoitoilla. Tänä ei tietenkään tarkoita, että he ansaitsevat yhtä paljon kuin tehtaan johtajat tai yhtiön osakeomistajat. Mutta se tarkoittaa, että jos meidän olisi tasattava palkat työn arvon mukaan huomenna, U$A:n työläiset joutuisivat ottamaan askeleen alaspäin ja enemmistö maailman työläisistä Kolmannessa maailmassa ansaitsisi enemmän.

Tästä syystä MIM ei tule osallistumaan taistelussa seksityöläisten palkkojen korottamiseksi U$A:ssa sen enempää kuin esimerkiksi taistelussa lentostuerttien tai muiden U$A:n työläisten palkkojen korottamiseksi. Sen sijaan taistelemme maailmanlaajuisen minimipalkan puolesta. Query kuvasi joitakin työrutiinejaan osana kommentaaria Lusty Ladysta. "En ole koskaan työskennellyt niin monien naisten kanssa, jotka olisivat valmistuneet yliopistosta -suurin osa feministisen tutkimuksen piirissä. He tajusivat, mitä patriarkaatille pitää tehdä: pankaa se maksamaan". Tämä ei ole pelkkä vitsi, elokuvassa haastatellaan naisia, jotka julistivat saavuttaneensa todellisen feministisen vapautuksen, koska "eksoottinen tanssi" sallii heidän tehdä mitä haluavat ja antaa heille valtaa. Tämä keskustelu seksityön suhteesta feminismiin on dokumentin kantava teema.

Elokuva mainitsee Catharine MacKinnonin näkemyksen, jonka mukaan seksiteollisuus on automaattisesti haitallista naisille, mutta elokuvan itse on vasta-argumentti tälle väitteelle. Feministien seksiteollisuuden vastustus esitetetään konservatiivisena epäonnistumisena. MIM on samaa mieltä, seksiin liittyvä työ ei ole sen parempaa tai huonompaa kuin mikä hyvänsä työ imperialistisen patriarkaatin alaisuudessa. Missään nimessä ei ole parempi vaihtoehto osallistua esimerkiksi entistä tehokkaamman pommin kehittämiseen imperialistisen hallituksen palveluksessa yliopistollisen tutkimustyön kautta.

Imperialismin hallitessa on vaikeaa ansaita rahaa työssä, joka myös edesauttaisi sosiaalista edistystä, joten vallankumouksellisina tiedämme, että meidän on valittava työ joka sallii meidän omistaa suurimman osan ajastamme ja varoistamme taistelulle. Mutta MIM ei myöskään pidä "eksoottista tanssia" osana naisten feminististä vapautusta.

Patriarkaatin hallitessa naisten seksuaalisuus ei ole heidän hallintansa alainen. Individualistinen ratkaisu, työn tai ajattelutavan muutos, ei ratkaise tätä. On hyvä syy sille miksi naiset ansaitsevat enemmän tässä työssä kuin miehet (ja miksi miehille ei juurikaan ole strippaustyötä). Tässä ei ole kysymys naisten tasa-arvosta, joka muka voittaa, kun miehet pannaan maksamaan seksistä. Kysymys on siitä, kuka hallitsee seksiä ja mitä pidetään seksinä. Seksin ei tulisi olla myytävänä.

Sukupuolten tasa-arvo tarkoittaa loppua pornografia- ja seksiteollisuudelle. Ja tämä tasa-arvo toteutuu suhteissa, jotka perustuvat tasa-arvoon eivätkä valtaan. Työehtosopimusvoiton ansiosta vuonna 1997 Lusty Lady on nyt 95-prosenttisesti ammatillisesti järjestäytynyt. Naistyöntekijät kertovat ansaitsevansa nyt aluksi 14 dollaria tunnissa, ja ensimmäisen vuoden aikana heidän palkkansa nousee yli 20 dollariin. Työntekijöitä ei voi palkata iän tai ulkonäön perusteella, ja heillä on itse valittuihin aikatauluihin perustuva työaika. Monet heistä pitävät työtään täysin kannattavana. MIM on samaa mieltä.

Lukiosta tai yliopistosta valmistuvalle naiselle työ Lusty Ladyssa takaa paremman palkan ja työtuvallisuuden kuin missään muualla. Mutta MIM:in tavoitteena on tuhota patriarkaatti, joka ylläpitää naisten nöyryyttämisestä hyötyvää seksiteollisuutta. Myös sosialismissa oletamme joutuvamme kieltämään lailla pornografiasta ja seksiteollisuudesta hyötymisen, koska patriarkaalinen kulttuuri ei katoa pitkään aikaan. Mutta kunhan tällainen voitontavoittelu on eliminoitu, ja kun asteittan lähestymme patriarkaalisen kulttuurin lopullista katoamista, siirrymme yhteiskuntaan missä ei esiinny naisten riistoa. Sosialistisessa järjestelmässä seksiteollisuudessa työskennelleiden naisten ei tarvitse huolehtia työn menettämisestä: kaikille taataan merkityksellinen, tuottava työ. Työläiset haastetaan oppimaan uusia taitoja ja keräämään uutta kokemusta ihmiskunnan palveluksessa, työssä joka tulee olemaan paljon merkityksellisempää kuin seksin myyminen. Mutta ennen kuin olemme onnistuneesta tuhoamaan imperialismin ja alkaneet rakentaa sosialismia, MIM tukee kaiken seksiin liittyvän työn laillistamista, koska vastustamme kriminalisaation kapitalistiselle valtiolle suomaa valtaa.